Päähenkillömme ratsastaa
Orillansa laakson taa
Nahkahousuissansa hikoilee
Keskipäivällä loikoilee
Kaikki oli rauhallista
Kunnes kuului kummallista
Talossa tuolla kaukaisessa
Asuu neito ahdingossa
Tuhkimo tuo nimeltänsä
Luonteen saanut isältänsä
Ilkeä nainen oli äiti
Ties miten hän sitä sieti
Akka oli kauhean saita
Öisin viihdytti asiakkaita
Tuhkimo myös joutui tähän
Omaa aikaa oli vain vähän
Itselleen otti äiti rahat
Tuhkimolle jakoi miehet pahat
Aina Tuhkimon seurassa
Oli isot miehet vaipassa
Joskus mukana oli maski
Sekä jotkut alleen laski
Tuhkimolle ilkkui siskot
Hymynsä olivat kuin kiskot
Siskoilla kun oli joku vieras
Tuhkimon naamalle se pieras
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti